PERUSTIEDOT
Nimi: Merise.
Nimen tarkoitus: Merisēstä on telugun kieltä ja tarkoittaa kiiltävää, siitä muokkasin.
Laji: Susi
Ikä: 20 vuotta (Kaikki ihmisiässä)
Sukupuoli: Naaras
Lauma: Mýri
Pelaaja ja pelipaikka: Kuolonhukka, Ulfuria
Ääni: http://www.youtube.com/watch?v=UD9mm_F4L4w
SUHTEET
Tavannut: Oman synnyinlaumansa
Kaverit:
Ystävät:
Lämpimiä tunteita:
Tärkeimmät ja rakkaimmat:
Ei pidä: Bujarini, isänsä
Vihaa:
Ulkonäkö: Merisen karva on tummanharmaata ja laadultaan hyvää – pehmeää ja kiiltävää. Naaraan kuonon alapuoli ja vatsanalus ovat hailakan vaaleanvihreät, jollaiset myös naaraan raajat pitkälti ovat. Naaraalla on harjas, joka peittää naaraan toisen silmän, otsan ja ylettyy pisimmillään vatsanseudulle asti. Naaraan silmät ovat kirkkaanoranssit.
Merise on sudeksi melko pienikokoinen. Naaraan säkäkorkeus onkin vain 54 senttimetriä ja hän on myös siro ja hennon näköinen.
Luonne: Merise on erakonomainen, nuori ja yksinviihtyvä naaras, jota ei ole ystävillä siunattu. Niiden muutaman ystävän – tai paremminkin kaverin – jotka hän on onnistunut saaman, kanssa hän ei vietä paljonkaan aikaa, mutta ajautuu kuitenkin ennen pitkää riitoihin heidän kanssaan. Merise on myös jollakin tapaa tullut pakkomielteiseksi seurastaan; mikäli hän joutuu naaraiden seuraan, tai ainakin suuren naarasväkijoukon ympäröimäksi, on hän vähällä saada hermoromahduksen. Tämä johtaa luultavasti juurensa naaraan pentuaikaan, jolloin emo halveksi. Tästä johtuu varmaan myös naaraan turvaisa olo urosseurassa.
Vaikka Merise ei erityisen seurallinen olekaan, ihastuu hän melkoisen helposti. Hän ei kuitenkaan koskaan (ainakaan lähes) paljasta tunteitaan kenellekään, ellei ole aivan varma että saa vastarakkautta myös toiselta osapuolelta. Aiempia romanttisia suhteita naaraalla ei olekaan. Yleensä mikään suhde Meriseen ei kestä kovin kauaa juuri tämän erakkoluonteen takia.
Yleensä kovin rauhanomaisen luonteen lisäksi naaras kuitenkin myös suuttuu aika helposti. Yleensä naaras käyttää järkeä ennen kuin toimii, mutta on myös niitä hetkiä joina hän toimii ennen kuin ajattelee. Vaikka naaras onkin kovin hiljainen, hän myös on suorasanainen ja sanoo aina kaiken juuri kuten ajattelee.
Merise keskittyy yleensä erittäin hyvin kaikkeen mitä tekee, joten jos hänet keskeytetään, seuraa vihanpuuska. Osa naaraan kärttyisyydestä johtaa naaraan pentuaikaan, jolloin hän koki tulleensa hylätyksi.
Menneisyys: Merise syntyi pienen susilauman alfaparille – hän oli heikoin, laihin ja nuorin sudenpentu laumassa. Naaraan isä kuoli lähes heti hänen syntymänsä jälkeen taistelussa karhua vastaan vieden samalla karhun tuliaiseksi Manan maille. Emonsa Bujarinin, joka oli jäänyt lauman ainoaksi alfaksi, ankaralla koulutuksella ja lauman halveksunnalla heikosta ja laihasta pennusta kasvoi itsenäinen omegasusi joka moneen otteeseen joutui kärhämään korkea-asemaisten susien kanssa. Näin hän myös kehittyi heikosta kehostaan huolimatta hyväksi taistelijaksi veljiensä opastuksella, jotka olivat ainoat jotka tätä säälivät.
Vikkelä, notkea ja ketterä naaras eli laumansa kanssa aina siihen asti, kun ihmisiässä olisi täyttänyt viisitoista vuotta. Oli kesä ja uudet pennut olivat tulossa edellisten lisäksi. Laumassa tarvittiin lisää tilaa pennuille ja luonnollisesti heikoin susi häädettiin pois, ajettiin kauas lauman reviiriltä ja jätettiin kuolemaan yksinäisyyteen.
Merise rypi itsesäälissä muutaman päivän metsästämättä, nukkuen vesisateessa kuusen oksien alla ja syöden haaskoja, mutta lopulta terästäytyi – hän olisi pian täysikasvuinen ja uuden lauman aloittaminen kuulostaisi upealta. Innostuneena (täysin uusi tunne naaraalle) Merise alkoi taas elää, metsästäen ja vaeltaen yhä kauemmas synnyinlaumansa tasangolta. Pian hänen edessään häämötti vaikeakulkuinen vuoristo, jonka ylitse naaras tahtoi mennä.
Viikkojen matkan jälkeen Ulfuria laskeutui Merisen edessä, joka seisoi vuorenrinteellä ja katsoi uutta kotiaan – hän tiesi sen kodikseen, uudeksi turvapaikakseen. Koti. Sana kuulosti vieraalta naaraan ajatuksissa ja korvissa, joten uteliaan tyynenä hän lähti tutkimaan laaksoa.
Erehdyksessä Merise eksyi Mýrin soiselle reviirille ja tarpoessaan keskellä tuota soista aluetta, joutui lauman jäsenten löytämäksi. Aluksi Mýrin lauma vaikutti vihamieliseltä ja enemmän kuin hiukan epäluuloiselta nuorta naarasta kohtaan. Selitettyään heille pikaisesti, pakon edessä, että oli vaaraton ja yksin vaeltava lauman hylkäämä omegasusi, yksi lauman jäsenistä tuntui säälivän nuorta naarasta ja ehdotti tämän väliaikaista majoittamista.
Ja niin Merise saapui Mýrin lauman jäseneksi. Hänen oli tarkoitus elää lauman reviirillä muutama viikko ja päästä kunnolla tassuilleen, mutta viikkojen kuluessa tykästyi vieraille epäluuloiseen laumaan ja sen ilmapiiriin. Niin Merise päätyi Mýrin laumaan.